Funktionaaliset niityt

Luonnon tarjoamalle terveelliselle, maksuttomalle ja ympäristöystävälliselle villiyrttisadolle löytyy jo ilahduttavan paljon innokkaita hyödyntäjiä. Tarpeen lisääntyessä olisi hyvä luoda luonnonyrttien keruualueita lähelle käyttäjiä. Ilmastonmuutos, luontokato, ruokakriisit, lähiruoka-ajattelu ja terveellisten luonnontuotteiden arvostuksen nousu. Kaikki nämä tämän päivän otsikoissa toistuvat teemat ovat jo ohjanneet yksityisiä ihmisiä, kuntia, laitoksia ja yrityksiäkin kiinnittämään huomiota ympäristöönsä.

Kukkaniittyjen perustaminen pörriäisten ravintopaikaksi koneella ajettavan nurmikon sijaan on jo merkittävää ekologista ajattelua ja imagoa esiintuova teko. Niittyvillitystä voi hyvin laajentaa myös luonnonkasvien ihmisravintokäytön suuntaan. Perustettaville niittyalueille on hyvä sallia kasvilajistoon myös tavallisia, syötäväksi kelpaavia lajeja. Niityn voi jopa koota pelkästään ravintokäyttöön tarkoitetuista kasvilajeista.

Funktionaalinen = käyttökelpoinen tai hyödynnettäväksi tarkoitettu

Villiyrttien käytön ja keruun tehostamiseksi niittyalueita on hyvä saada kerääjien lähialueille, helposti saavutettavaksi. Niityt kylien ja kaupunkien vähäliikenteisillä laitamilla palvelisivatseudun asukkaita sekä kauniina ja tuoksuvina ulkoilualueina että ´villiyrttikasvimaina´. Tähän ajatukseen ovat jo tarttuneet aivan viime vuosina Lahden ja Jyväskylän kaupungit. Lahden Hortapuisto sijaitsee aidatulla Radiomäen museoalueella, ja samoin aidalla rajattu Jyväskylän Villiyrttipuisto Tuomiojärven rantareitin varrella. Molemmissa puistoissa kasvit on nimetty, ja niitä saa kuka tahansa kohtuudella kerätä. Lemmikkieläimiä ei saa alueelle viedä.
Hiilijalanjälkeä ajatellen paras keruualue sijaitsee kävely- tai pyöräilymatkan päässä asuinpaikalta. Lyhyillä matkoilla on myös se etu, että herkästi nahistuvat ja kuumenevat kasvit saadaannopeasti jatkokäsittelyyn. Tämä on lopputuotteen laadun kannalta tärkeä seikka.
Kuivan niityn kasvit viihtyvät avoimilla ja vettä läpäisevillä tienvarsipenkoilla. Myös taajama-alueille voisi lisätä helppohoitoisia ja kuivuutta sietäviä kukkaketoja. Vilkasliikenteisillä alueilla kedot toimivat kuitenkin vain asukkaiden ja kulkijoiden silmänilona sekä pörriäisten ´ravintoloina´. Ihmisravinnoksi yrttejä ei suositella sellaisilta alueilta kerättävän.
Maaseudulla ravintokäyttöön löytyy kasveja yleensä hyvin jo aivan pihapiiristä. Varsinaisten niittyjen määrä on kuitenkin romahtanut laidunnuksen ja viljelykulttuurin muutoksen mukana. Kaikkien kerättävien villiyrttien saatavuuden ja keruun kannalta on hyvä vaalia jo olemassa olevia niittyjä ja muita monipuolisia, puhtaita luonnonkasvien alueita. Sen lisäksi uusia niittyalueita voi suhteellisen helposti perustaa viljelystä poistuville alueille ja hankalasti viljeltäville peltolohkoille.

Funktionaalinen niitty perustetaan puhtaalle alueelle

Alueen puhtaus on tärkeä seikka. Villiyrttejä ei suositella kerättävän esimerkiksi peltojen laitamilta ja ojanpenkoilta, mikäli viljelyssä käytetään torjunta-aineita tai kemiallisia lannoitteita. Etäisyys tiehen on myös oltava riittävä (25–50 metriä riippuen tien liikennemääristä ja pölyävyydestä). Yrttien keräämistä ei myöskään suositella runsastyppisiltä paikoilta, esimerkiksi navettojenja karjasuojien läheisyydestä.

Villivihanneksille paras kasvupaikka on multava ja riittävän kostea moreenimaa. Tiiviitä, kylmiä savimaita voi olla tarpeen parantaa soralla ja humuspitoisuutta lisäävällä kompostilla. Kasvivalikoimaan voi suunnitella lajeja sekä omaan käyttöön että esimerkiksi villiyrttejä tarvitsevien yritysten tarpeisiin. Kasvimassaa saa tehokkaammin kasaan suurilta, yhtenäisiltä keruualueilta kuin hajanaisilta, pieniltä länteiltä. Tässä olisikin mahdollisuus vaikkapa 4H-kerhoille lähteä kehittämään tehokkaampaa villiyrttien ja -vihannesten sopimuskeruuta yrityksille.

Niityt turvaavat luonnon monimuotoisuutta

Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan lisää erityisesti kuivia ketoja ja niittyjä, mutta myös tuoreita niittyjä, metsä-, lehto- ja kosteikkoniittyjä. Mallia niittyjen arvostukseen ja arvottamiseen voi ottaa Sveitsistä, jossa niiden suojelun ja ylläpidon eteen on tehty paljon työtä ja laadittu säädöksiä.
Suomessa Metsähallituksen Luontopalvelut hoitaa omien perinnebiotooppikohteiden ja muiden luonnonsuojelukohteiden ylläpitoa haja-asutusalueilla. Usein hoitotoimissa kuten niitoissa on paikallisten yhdistysten ja muiden toimijoiden apu tarpeen. Kunnat taas hoitavat viheralueiden kunnossapitoluokkien (RAMS) mukaisesti omia niittyalueitaan, jotka kuuluvat avoimiin viheralueisiin. Esimerkiksi arvoniitty A1 on erityisen arvokasta maisemaa, ja käyttöniitty A2 ulkoiluun tai harrastamiseen tarkoitettuja alueita.

Niittyjen perustamisessa huomioitavaa

Niittykasvien siemeniä voi kerätä luonnosta niiden kypsymisen aikoihin. Sopiva ajankohta vaihtelee kasvien kukinnan mukaan alkukesästä syksyyn. Pienimuotoinen siementen keruu kuuluu jokaisenoikeuksiin, mutta runsaampaan tarpeeseen on kysyttävä maanomistajan lupa. Kasvien tunnistaminen on tärkeää, jotta ei erehdytä keräämään  siemeniä rauhoitetuista tai uhanalaisista lajeista. Jos et itse tunnista kasveja tai et ehdi siemeniä keräilemään, niin kotimaisia luonnonkasvien siemeniä löytyy hyvin kattava valikoima Suomen Niittysiemen Oy:n (niittysiemen.fi) luettelosta. Heillä on tarjolla myös valmiita siemenseoksia erilaisiin kasvuolosuhteisiin ja neuvontaakin on saatavilla. Maatiainen ry välittää myös joidenkin kotimaisten luonnonkasvien siemeniä.

Niittyjä voi perustaa myös esikasvatetuista taimista tai siirtää luonnosta juurakkoina tai juurenpätkinä. Monet villivihannekset (esimerkiksi nokkonen, vuohenputki ja maitohorsma) lähtevät hyvin kasvuun juurenpätkistä. Pienen juurimäärän ottaminen on jokaisenoikeuksiin kuuluvaa, mutta suurempaan siirtoon on kysyttävä maanomistajan lupa. Juurien ottamisesta ei saa aiheutua näkyvää haittaa. Kannattaa myös tarkistaa ensin, mitkä luonnonkasvit ovat omalla alueella harvinaisia tai jopa rauhoitettuja ennen kuin siirtää kasveja. Kohtuutta on noudatettava sekä kasvien siirroissa että siementen keruussa, jotta alkuperäinen kasvusto säilyy elinvoimaisena. Kestävän keruun nyrkkisääntö on, että vain 1/3 kerätään.Taimikasvatus on hyvä lisäämiskeino kasveille, jotka itävät huonosti tai hitaasti luonnossa, tai joilla on taimivaiheen hidas alkukehitys. Taimet saavat niityllä hyvät mahdollisuudet kasvuun, kun ne istutetaan omiksi ryhmiksi, missä ei ole kilpailua elintilasta voimakkaampien kasvien kanssa.

Funktionaalisten niittyjen hoito

Perustamiskustannusten ja ensimmäisien vuosien intensiivisemmän hoidon jälkeen niityt eivät kuormita kovinkaan paljon kuntien taloutta eivätkä rasita työmäärällä omakotiasujan arkea. Uutta niittyä perustettaessa kevätkylvöjä voi joutua kastelemaan ja poistamaan haittalajeja kitkemällä tai niitoilla.
Monet niittylajit itävät ja kehittyvät hitaasti. Voi kulua 3–4 kasvukautta, ennen kuin hitaammat lajit alkavat kukkia, joten niiden kasvumahdollisuuksista on myös pidettävä huolta. Niityn oikeanlaiseen hoitoon ei ole olemassa vain yhtä ainoaa tapaa. Omat tavoitteet kasvillisuuden suhteen, niittytyyppi ja kesän sääolot määrittelevät hoitotoimenpiteitä. Perushoidoksi riittää loppukesällä tehtävä niitto.

Niitetty kasvimassa korjataan pois noin viikon kuluttua, jotta siemenet ehtivät varista maahan. Kasvimassan poistamisella estetään sekä hennompien taimien tukahtuminen niittojätteen alle että maaperän liika rehevöityminen. Mitä kosteampi ja ravinteikkaampi kasvupaikka, sitä useammin on niitettävä. Mitä useammin niitetään, sitä enemmän ravinteita poistuu maaperästä. Joskus niittoja joudutaan tekemään kaksi kertaa kesän aikana: ensimmäinen kesän alkupuolella korkeaan sänkeen (kasvimassa korjataan silloin heti pois) ja toinen loppukesällä. Tämä on tarpeen muun muassa heinälajien tai muiden rehevien kasvien runsastuessa liikaa niittykasvustossa. Niittojen ajankohdilla vaikutetaan muutoinkin lajien esiintyvyyteen niityillä. Esimerkiksi vasta syksyllä tehdyillä niitoilla varmistetaan myöhäisten lajien siementen kypsyminen ja näiden kasvien lisääntyminen lajistossa. Niitto on tärkeää myös niittyalueiden metsittymisen torjunnassa. Pienemmiltä alueilta nousevat puun taimet on hyvä nyhtää juurineen pois.

Funktionaalista niittyjen vuoroviljelyä

Vaikka funktionaalisilta niityiltä kerätään kasveja tehokkaasti, on hyvä muistaa jättää aina osa kasveista kehittymään ja kukkimaan rauhassa. Tämä on erityisen tärkeää yksi- ja kaksivuotisten kasvien kohdalla.
Funktionaalisen niityn voi jakaa myös lohkoihin, joista kasveja kerätään esimerkiksi vain joka toinen vuosi, ja joka toinen vuosi kasvusto saa vahvistua. Mikäli niittykasvuston siemenet halutaan jättää lintujen ruuaksi talvikaudelle, niin sanotuiksi talventörröttäjiksi, voi niittyalueen jakaa kahteen hoitovyöhykkeeseen. Tällöin toinen vyöhyke niitetään, ja toinen jätetään pystyyn. Talventörröttäjien alueelta kuivan kasvijätteen voi keväällä esimerkiksi kulottaa. Kulotuksessa syntynyt tuhka ravitsee maata. Omaa lehtipuutuhkaa tai mineraalikalkkia voi silloin tällöin levittää kohtuudella hyödynnettäville niittyalueille. Luonnonniittyjen pH on vaihdellut 4,8 – 6,0 välillä, eli kasvualusta voi olla happamampaa kuin yleisesti viherrakentamiseen suositeltu.
Tehostettu villiyrttien keruu vähentää kasvien voimavaroja ja lisää ravinteiden tarvetta. Hyödynnettyjen niittykasvustojen kasvuvoiman ylläpitoon on löydettävä ´kultainen keskitie´ herkkään luonnonjärjestykseen sopivilla, mahdollisimman luonnonmukaisilla ravinnetason ohjailuilla. Oikeat toimenpiteet erilaisille maalajeille ja kasvustoille löytyvät varmaan parhaiten tapauskohtaisesti kokeilemalla ja tarkkailemalla. Vaikka on kyse luonnontilaa muistuttavasta alueesta, saattaa jonkinlainen lannoituskin olla tarpeen. Funktionaalista niittyä perustettaessa maahan voikin muokata pitkävaikutteisia, luomuhyväksyttyjä kivijauheita (biotiitti ja apatiitti) kalin ja fosforin lisäykseksi.

Vaikka niittykasvit viihtyvät yleensä vähätyppisessä maassa, villivihanneksina käytettävien kasvien toivotaan tietenkin kasvattavan myös runsasta lehtimassaa. Tällöin on järkevää jättää lannoitukseksi loppukesän niiton jätteitä esimerkiksi silppurilla ajettuna maahan maatumaan ja lisäämään maan humuspitoisuutta. Typpilannoituksen kanssa on kuitenkin muistettava olla varovainen, koska useat luonnonkasvit keräävät ihmisten terveydelle haitallista nitraattia itseensä. Joissakin viljellyissä luonnonkasveissa runsas typpilannoitus ja kasvuston rehevöityminen on lisännyt myös ei-toivottuja vaikutuksia kasvien terveyteen. Esimerkiksi alttius kasvustoa pilaaville sienitaudeille voi lisääntyä.

Toivottavasti niittyjen arvostus tulee maassamme vielä lisääntymään, ja sitä myötä myös funktionaliset niityt yleistymään. Tarvitaan vielä kokemusten kartoitusta sekä tutkimusta oikeiden hoitomenetelmien löytämiseksi erityyppisille hyödynnettäville niityille. Lisäksi tarvitaan selvennystä ja ohjeistusta niittyjen niin kutsutusta puoliviljelystä sekä maataloustukipolitiikasta ja keruualueiksi perustettavien niittyjen luomukriteereistä.

Kirjoittaja Päivi Avela. Kirjoitus on julkaistu Luonnosta Sinulle -lehdessä 1/2023.

Lähteet ja lisätietoa: 
• Kotipihan kukkaniitty. Maa- ja kotitalousnaisten keskus.
• Moisio, S. (toim.). 2017. Luonnonyrttiopas. Opetushallitus.
• Tuominen, L., Tuominen, M. ja Galambosi, B. 1999. Luonnon Yrttien Viljelyopas. Arktiset Aromit ry.
• Luontoon.fi
• www.suomenniittysiemen.fi
• Ymparisto.fi/luonto/luontotyypit
• https://msl.fi/ymparisto/kaytannon-ymparistotekoja/niityt/
https://www.sll.fi/ajankohtaista/perusta-pihaniitty/